sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kestovaippojen huoltamista, osa 2: narulta päälle

Edelleen kestävää ja pestävää... Kun vaipat ovat kuivuneet, meillä viikkaus- ja täyttöoperaatiot tehdään kodinhoitohuoneessa ja käyttövalmiit vaipat viedään Lirpin vaatekaappiin. Sisävaipat ja villahousut omalle hyllylleen ja täytetyt taskuvaipat ja AIO:t omalle. Koska arkena nämä vaipparutiinit tehdään yleensä Lirpin nukkuessa, on kodinhoitohuoneeseen siirtyminen ollut järkevää.  Jotta vaipat pitäisivät mahdollisimman hyvin ja olisi miellyttävät lapselle, kannattaa uhrata hetki aikaa vaippojen fiksuun täyttämiseen. Hyvin pian lapsen kanssa huomaa, mihin kohtaan vaippaa imua tarvitaan, ja missä se puolestaan on vain tuomassa turhaa toppausta. Tässä kuvin, miten meidän poika-Lirpille täytetään vaipat:



Sisävaippa

Lirpille sisävaipan läppä taitetaan ensin keskeltä puoliksi ja käännetään sitten sisävaipan taskuun. Vaipan coolmax-kankaaseen on ommeltu kiinteäksi imuksi kaksinkertainen bambu, joten tällä systeemillä vaipan etuosassa imukangas on 8-kertaisesti ja takaosassa vain kaksinkerroin. Ihan loogista, mutta silti jotenkin hassua, että ainakin meidän pojalla pissat on niin selkeästi vaipan etuosassa. Alkuun tein vaippoja, joissa imua oli tasaisesti koko vaipan alueella, mutta nämä nykyiset vaipat ovat tuhannesti parempia. Ulosvedettävän imun voi taitaa juuri sinne, missä imua eniten tarvitsee. Lisäksi kuivuminen on paljon nopeampaa, kun vaipan voi "purkaa".



  

Taskuvaipat

Joidenkin taskuvaippojen mukana samassa paketissa tulee vaippaan sopivat imut, toiset taskut taas myydään sellaisenaan. Toisaalta taskuvaippojen imuiksi sopii mikä tahansa imukykyinen materiaali, joten eri valmistajien imuja voi periaatteessa käyttää ristiin toisten merkkisten vaippojen kanssa. Toisaalta taas taskut ovat juuri sen verran eri mallisia, että usein on helppoa hankkia saman merkin imut kyytiin.

Meillä käytössä olevat taskuvaipat ovat haaroista kapeaa mallia, joten esimerkiksi ulkolaisten bumGeniuksen ja FussiBunz -yhden koon vaippojen imut ovat liian leveitä ompelemiin. Meillä taskuvaippojen sisään nykyisin laitetaan muotoonommeltu imu ja varmistukseksi pötköimu. Muotoon ommellussa imussa on lisäläppä, minkä voi taas halutessaan pojalle (ja tarvittaessa myös tytölle) taittaa kaksinkerroin. Pötkön saa pysymään paikallaan,  kun sen asettaa lisäläpän ja varsinaisen imun väliin.

Imuja vaipan taskuun pujottaessani taitan imua hieman pitkittäissuunnassa ja pidän sormella kiinni läpästä (1. kuva). Työnnän imun vaipan etuosaan asti ja varmistan, että imun etuosaan ei jää ruttuja (2. kuva). Vedän vaipan etuosasta samalla imusta kiinni pitäen, että koko imu menee paikoilleen vaipan sisään (3. kuva). Imu on oikein paikallaan, kun se mahtuu kokonaan vaipan sisään ja imu pullistuu vaipan ulkokankaan puolelle (kts. 4. kuva). Jos imuja on esimerkiksi liian paksu kerros, imut voivat pullistua vaipan sisäpuolelle. Silloin reisikuminauhat eivät pidä ja bodyn reunat kastuvat varmasti... Leveämmillä taskuvaippamalleilla tämä ei käsittääkseni ole niin tarkkaa, kun imuja mahtuu taskuun enemmän. Silti itse suosimme kapeita malleja, eipähän jää ainakaan lapsen liikkuminen siitä kiinni, että vaippa on liian pönäkkä.
Otsikko antaa ymmärtää, että vaipat jollain konstilla vielä saadaan touhutoopelle puettua päälle. Onnistuuhan se, kun käyttää mielikuvitusta - moniin kuukausiin on ollut turha luulla, että vaipat puettaisiin rauhallisesti hoitopöydällä selällään köllötellen. Tällainenkin asia on siis ollut pohdinnan kohteena, kun talossa on touhukas esikoinen. Nykyisen vaipanvaihtopaikan kotona olen ominut Lirpiltä ja Isiltä ("kyllä turhautunut Isi keinot keksii"). Lirppi seisoskelee hyllyään vasten ja viskoo kirjoja ja leluja lattialle, eikä edes huomaa, että vaippa vaihtuu välissä. Joskus myös laitan vaipan siten, että Lirppi tutkii mahallaan lattialla jotakin ja puen vaipan siinä. Silloin auttaisi, jos vaipat olisi sivunepeillä kiinnitettäviä - ehkä sellaisia olen vielä tässä joku kerta tekemässä ;)




Vietämme päivää Lirpin Mummolla ja Vaarilla, kun Lirpin Isi on työmatkalla Israelissa. Vaari sai Lirpin nukahtamaan lattialla olevalle patjalle (!) ja päiväunet ovat kestäneet jo yli 2,5 tuntia. Viime viikko oli aika pyöritystä, kun hoitopaikka oli kiinni. Alkuuviikosta Lirppi oli kotona ensin Mummon ja sitten Mummin hoidossa. Mummilla oli myös Hauva mukana, mikä ilahdutti Lirppiä suunnattomasti. Loppuviikosta Lirppi tutustui tarhaelämään, päiväkotipäivät meni meidän hämmästykseksi loistavasti. Kun perjantaina hain Lirppiä, hän söi kaikessa rauhassa välipalaa "isojen poikien tuolilla" (lasten selkänojallinen  tuoli, ei syöttötuoli) ja hyvä että malttoi huomata Äidin paikalle saapumisen muilta touhuiltaan. Hyvin siis viihtyi. Lauantaina olimme kokkikerhon ensimmäisessä kokoontumisessa. Minun ruuanlaitto-osuus jäi kahden porkkanan kuorimiseksi - alkuun hävetti, mutta kaikki paikalla olijat vakuuttivat, että se oli ihan hieno suoritus, kun minulla oli samalla muutakin ohjelmaa... Mukana oli myös 1-v R äitinsä kanssa, he pilkkoivat sentään pari rasiaa sieniä. V, E ja S taikoi upean Thaimaa-vaikutteisen illallisen, nam! Lirppi osallistui murustamalla sämpylän ja komentamalla. Keittokirjoihin hän sentään jaksoi paneutua S:n kanssa, lähinnä sivujen käänteleminen oli mieluista, ei niinkään ne reseptit. Romeollamme oli kovin kiire, kun kokkitouhuilta piti ehtiä myös kiivetä tuolille pussaamaan, missä hänen Juliansa, neiti R istui. Näinkö nuorena se alkaa?


Ps. neppipihdit ovat saapuneet, seuraavaksi niiden pariin touhuamaan ja niiden tuomia mahdollisuuksia pohtimaan!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Kestovaippojen huoltamista, osa 1: päältä narulle


Kestävää ja pestävää. On totta, että pyykkimäärä lisääntyy kestovaippoja käytettäessä. On myös totta, että pyykkikoneen päälläolokerrat eivät välttämättä lisäänny juuri ollenkaan. Kestovaipat voi nykyaikaisilla pesukoineilla erinomaisesti pestä muiden pyykkien seassa. Kuivausrummusta voi olla iloa, mutta se ei missään nimessä ole pakollinen. Kestovaippojen pesemisestä voi varmasti saada hirvittävän stressin aikaiseksi tai sitten vaippoihin voi suhtautua kuin mihin tahansa vauvan pyykkiin... suosittelen jälkimmäistä.


Vaipan matka Lirpin päältä narulle kuivumaan

Juuri puettu vaippa voi olla Lirpin päällä minuutista kahdeksaan tuntiin, riippuen siitä onko kysessä vaippa johon käyttäjä katsoo parhaaksi tehdä välittömästi kakan (tarviiko sanoa, että tämä tapahtuu arkiaamuna) vai hyväonninen yösisävaippa. Keskimäärin vaipat päivisin ovat päällä kolme tuntia ennen vaihtamista. Pissavaipat meillä menevät käytön jälkeen suoraan vaippa-astiaan ja isomman saaliin sattuessa sisältö kipataan vessanpönttöön ja vaippa tarvittaessa huuhdellaan käsisuihkua käyttäen ennen vaippa-astiaan viemistä. Lisäimut vedetään pois taskuista ja ulos vedettävät imut kiskaistaan myös ulos pesutuloksen parantamiseksi ja kuivumisen nopeuttamiseksi. Ja ne pesutarrat, eli karkeiden tarrojen pehmeät vastakappaleet kannattaa oikeesti muistaa laittaa, ettei kaikki vaipat tarkerru toisiinsa pesussa! 

Meillä käytetyt vaipat säilötään lähes aina vesi-etikka-liuoksessa (eli viileää vettä ja loraus tavallista etikkaa) kannellisessa astiassa. Tämä säilyttämistapa oli ensimmäinen minkä kuulimme ja on siksi vähän jäänyt päälle. Vaipat voisi aivan yhtä hyvin säilyttää ilmavasti korissa tai vastaavassa. Kuivasäilytyksessä vaipat eivät ainakaan lilluisi likaisessa vedessä (eipä kuulosta siis meidän vaihtoehto ollenkaan hyvältä), mutta toisaalta meidän tyylillä vaipat eivät ainakaan haise yhtään, etikka pehmentää vaippoja ja emme ole keksineet käytössä mitään negatiivista tästä. 

Yleiset ohjeet sanovat, että vaipat pitää pestä vähintään kolmen päivän välein, mielellään joka toinen päivä. Me pesimme alkuun vaipat aina erikseen ja noudatimme tätä kolmen päivän ohjetta. Paljon parempi ohje mielestäni on, että aina kun koneessa on 40 tai 60 asteen ohjelma menossa päälle, niin sillä hetkellä likaiset vaipat kyytiin. Noudatamme tätä nykyisin. Joskus on mennyt yli kolme päivää, eikä mitään kauheaa ole tapahtunut. Ja tunnustettakoon tähän samaan syssyyn, että me emme tajunneet, että vaippa-astian vesi pitäisi vaihtaa päivittäin. Arvatkaa vaan, vaihdammeko vieläkään, vaikka olemme tietoisia tästä ohjeesta... Edelleen - kestovaippoja käyttävien ei tarvitse olla äärimmäisen tunnollisia ja kunnollisia ihmisiä. 

Muista pesutarrat! lukee kannessa

Säilytyksestä, tapahtukoot se miten hyvänsä, vaipat siis menevät pesukoneeseen. Useimmat vaipat pestään ohjeen mukaan 60 asteessa, mutta kokemuksen mukaan 40 astetta riittää usein hyvin ja säästyypähän taas energiaa. Meillä viikolla vaipat menevät muun pyykin ohessa 40 asteessa ja joskus viikonloppuisin pestään pelkkä vaippapyykki 60 astetta. Pesuaineen kanssa kannattaa olla tarkkana: nestemäiset eivät käy PUL-kankaalle, vauvan pyykille ylipäätään kannattaa valita mahdollisimman mieto jauhe ja jauheen määrää kannattaa vähentää ohjeesta, ettei vaippoihin jää pesuainejäämiä ärsyttämään ihoa.




Useat sisävaipat ja imut kestävät kuivausrummun, kun taas useimmilta taskuilta ja kuorilta rumpu on kielletty. AIO-vaipoille rumpua ei myöskään suositella, mutta let's face it, paksuimmilta AIO-vaipoilta menee muuten 2 vuorokautta kuivua. Meillä vaipat kuivatetaan lähes aina "mustekalassa", jonka valmiina roikkuviin pyykkipoikiin imut on näppärää kiinnittää. Kuoret ja tyhjät taskuvaipat kuivuvat nopeasti myös narulla, vaikka olisivatkin kaksinkerroin. Alkuun käytimme aina vaippojen kuivaamiseen rumpua, mutta kun rumpu ei tehnyt niistä täysin kuivia, ja vaipat piti kuitenkin vielä ripustaa kuivumaan, jätimme rumpuvaiheen kokonaan välistä pois. Nykyisin rumpuun saattavat päätyä harsot ja jotkut imut lähinnä pehmenemään. Reissuun lähtiessä tai muussa pikatilanteessa rumpu on kyllä kätevä, mutta muuten sähkösyöppöä ei kannata pitää päällä.

Pyykkipäivä: imut kuivumassa




Lirppi nukkuu kolmen tunnin uniaan. Päivään alkaa löytyä rytmi, mikä on kyllä hirmu hyvä asia. (Aamupalan jälkeen ulkoillaan, lounaan jälkeen nukutaan, unien jälkeen välipala ja sisäleikkejä päivälliseen asti, sitten jotakin fiiliksen mukaan ja iltapala ja nukkumaan.) Öisinkin rytmiä piisaa, kun Lirppi kolistelee pinnasängyn kaltereita. Koska tämä vaihe loppuu?! Menneen viikon yöt ovat vaatineet vähintään 5 Äitin tai Isin käyntiä Lirpin luona, ihme, että töissä ei väsytä enempää. Yritämme olla ymmärtäväisiä tämän kiipeilyvietin suhteen. Ja eihän sitä voi muuta ollakaan, kun katsoo kävelykärrin kanssa nykyisin omatoimisesti rallittavaa pikkuihmistä, joka hädin tuskin innostukseltaan pysyy nahoissaan. Viikolla kävimme katsomassa H:n kaksosia, P&P. Vaikka Lirppi on ollut itse poika-P:tä pienempi syntyessään, näyttivät kaksoset nyt aivan mineiltä. Outoa, että olen uskaltanut koskea niin pieneen ihmiseen alle vuosi sitten :) Niin vain aika vierähtää, eilen saimme kutsun L:n 1-v synttäreille. R:n 1-v juhlat on jo vietetty (emme tosin päässeet paikalle), joten meilläkin tämä juhlahetki lähestyy. Huimaa!



Ps. Muutamat blogini lukijoista ovat kyselleet kestositeistä. Perehtyminen asiaan on jo käynnissä ja neppipihteihin investoituani kestositeet ovat ehdottomasti tulossa mukaan ompeluihin! 

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Back to basics: KUORIVAIPPA

Alla sisävaippa ja päällä uusi NB-kuori
Vaippa, mikä ompelijan näkökulmasta näyttää ensin kaikkein helpoimmalta tehdä, mutta kun sitä käy väkertämään, niin menee hermot! Hyvä kuorivaippa on malliltaan täydellinen: se sopii useiden sisävaippojen kanssa, on pomminvarma, miellyttävän ohutta materiaalia, kivan näköinen... Tässä syy, miksi meillä näihin päiviin asti kuorivaipat ovat olleet ostettuja! Kauneusvirheistä ei vielä tässä vaiheessa oteta, nyt ratkaisee istuvuus ja ulkonäkö tarpeeksi kaukaa katsottaessa :) Mannekiinina on tällä kertaa Lirpin norsu (Lirpin Isin vanha), koska vapaaehtoisia NB-kokoisia malleja on suht. hankala löytää. Eikä mikään saa minua soittamaan ystävälleni H, että saisinkos tulla kuvailemaan teidän kaksosia vaippablogiin. Uskon, että heillä on muutakin tekemistä nyt.

Hyvän kuorivaipan ominaisuuksia

Kuori toimii kosteussulkuna. Siinä itsessään ei ole mitään imeviä osia, vaan imevät vaipat puetaan sen alle. Imeväksi vaipaksi sopii niin taiteltu sideharso, imupötköt kuin näidän yhdistelmätkin. Helpoimmalla pääset, kun puet alle muotoon ommellun sisävaipan. Kuorivaippa on PUL-BR-kangasta, eli vettä pitäväksi tehtyä, mutta silti hengittävää. PUL-kankaitakin on eri paksuisia, itse olen etsinyt ja nyt löytänyt mahdollisimman ohuen ja pehmeältä tuntuvan kankaan. Vaippa kiinnitetään tarroilla. Edessä on leveä tarra, jotta siivekkeet saa varmasti kiinnitettyä sopivimpaan paikkaan. Tässä vaipassa ei ole siivekkeiden kiinnitystarroille vastakappaleita pesua varten. Tarkoitus on tehdä mahdollisimman vähän neulalla reikiä kankaaseen, jotta kosteus ei pääse hiipimään vaatteiden puolelle. Pesun ajaksi kiinnitän tarrat ja käännän vaipan nurin päin.

Reisien vuotosuojat
Kuorivaipoissa voi olla erikseen maininta vuotosuojista. Niillä tarkoitetaan vauvan reiden ympärille tulevaa osaa, ekstrareunaa, joka näkyy kuvassa sivuttain asetellussa vaipassa. Itselläni ei ole kokemusta muista kuin vuotosuojallisista kuorista, eikä ole tarkoitus ommellakaan mitään muita. Mielestäni vuotosuojat ovat juuri kuorien juju! Ompelemissani vaipoissa vuotosuoja on ympäröity pehmeällä FOE-kuminauhalla, niin että vaippa tulee tiiviisti, muttei kiristävästi reiden ympärille. Vuotosuojien ansiosta maitokakka pysyy kuoren sisällä. Suojat parantavat vaipan istuvuutta ja ovat siis kaikin puolin käyttäjälle ihanteelliset, joskaan ei kuorien tekoa aloittelevalle ompelijalle... (purkasin suojat vain kaksi kertaa, ennen kuin ne istuivat niin kuin halusin, mutta nyt osaan homman). 

Kuori sisäpuolelta
Vuotosuojien lisäksi tämän kuoren paras puoli on, että ylimääräiset neulanreiät on eliminoitu laittamalla vaipan kääntöpuolelle, etuosaan, tarra-alueelle kappale PUL-kangasta. Tämä lisäpala on ommeltu ainoastaan reunoista kiinni. Lisäpalan ansioista sisävaippaa vasten tulee kokonaan yhtenäinen kosteussuoja! Jos taas luottaa siihen, että kosteus ei pääse siirtymään tarran ompeleista, voi lisäpalan muodostamaa taskua käyttää mm. helpottamaan lisäimujen pukemista vaipan sisään, jos sisävaipassa itsessään ei ole taskua. Näppärää!

Miten meillä

Kuorivaippa edestä
Meillä kuoret olivat ahkerassa käytössä aina siihen asti, kunnes Lirppi keksi, että vaipanvaihdon aikana voi puuhailla vaikka mitä muutakin, kuin maata selällään (n. 5kk) . Tämän jälkeen siirryttiin päivisin taskuvaippohin ja unilla sisävaippa + villahousuihin. 

Maitokakalle ehdottomasti paras yhdistelmä on sisävaippa ja PUL-kuori. Ei jos, vaan KUN kakkaa tulee sisävaipan reunoista kuorivaipan puolelle, on kuori järkevää huuhtoa saman tien. Tässä kuoressa ei ole mitään puuvillakangasta tuomassa lisäiloa printtikuvineen: kaikki ylimääräinen hidastaa kuivumista. Pelkästä PUL-kankaasta tehty kuori kuivuu tunnissa ja ainakin meillä käytännöllisyys ratkaisee. Sitä paitsi esimerkiksi kuvan lime-kuosi on minun suosikkini yksivärisistä ja voihan kuoren ommella printtikuviollisesta kankaasta, esimerkiksi mainiosta OogaBoogasta, jos kaipaa vaihtelua.



Huomenna taas palaamme arkeen mukavan viikonlopun jäljiltä. Lirppi yllätti tänään nukkumalla yli yhdeksään, joskaan päikkärit eivät sitten olleet järin pitkät. Huomenna on pienenkin noustava viimeistään seiskalta. Pää on muksahdellut tänään kivilattiaamme pariinkin otteeseen, kun Lirpillä alkaa kiipeilemistaidot nähtävästi nousta hattuun - enää ei malttaisi olla niin varovainen. Hän omnipotenttiudessaan on sitä mieltä, että keskellä lattiaa olevaa Äitin jumppapalloa vasten voi kiivetä seisomaan ja pitää siitä sitten kiinni vain yhdellä kädellä...  alastulo on varma. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 14. tammikuuta 2011

Päivähoitoa ja kestovaippailua

Ensimmäinen viikko töitä, päivähoitoa ja samalla päivähoitopaikassa kestoilua takana! On ollut yllättävän helppoa sujahtaa takaisin töihin, aivan kuin olisin ollut vain joululomalla, niin kuin muutkin opet. Päivät ovat sopivan kiireisiä, ettei ole ehtinyt hankkia edes huonoa omaatuntoa Lirpin viemisestä hoitoon. Eikä meillä ilmeisesti tarvitsekaan olla huono omatunto, Lirppi kuulemma naureskelee, syö reippaasti (oppinut mm. juomaan itse, onkohan kotona passattu liikaa) ja touhuaa siinä missä muutkin. Kun väsy iskee, niin elämä muuttuu kurjaksi, mutta niinhän se muuttuu kotonakin. 

Päivähoitoa aloittaessamme kysyimme suhtautumista kestovaippohin. Olimme päättäneet jo etukäteen, että emme tee asiasta kynnyskysymystä, mutta haluamme kuitenkin ehdottaa niitä. Hoitotäti M ei ollut koskaan aikaisemmin hoitolapsiensa kanssa törmännyt kestoihin (!), mutta lupasi kokeilla. Ja isot pisteet M:lle, Lirppi on käyttänyt pelkkiä kestovaippoja hoidossa! Meistä ihailtavaa ennakkoluulottomuutta. Hoidossa aloitti samaan aikaan myös Lirppiä muutamia kuukausia vanhempi lapsi, jolla myös on kestovaipat.




Miten säästää hoitotätin hermoja?

Me pakkaamme hoitokassiin mukaan joka aamu valmiiksi täytetyt taskuvaipat ja hoitopaikassa on yhdet villahousut valmiina. Mukana on myös vaippojen jämäkankaista ommeltu vaippakassi, johon M vaipanvaihdon yhteydessä laittaa taskuvaipan kokonaisuudessaan, vaikka vaippaan olisikin tullut vain pieni pissa. Olemme kertoneet, että villahousut voi laittaa varmuudeksi esim. ulos tai unille taskujen päälle, jos tuntuu varmemmalta. Eivät ole ainakaan tähän asti käyttäneet villiksiä ja Lirpillä on toistaiseksi ollut poishakiessa samat vaatteet kuin aamulla, että ei ole tullut läpi vaikka on taskuvaipoissa nukkunut jopa ennätykselliset kolmen tunnin päikkärit. Varasuunnitelmana veimme myös paketin vähän ekologisempia kertakäyttöisiä vaippoja hoitopaikkaan - olisi jotenkin kaksinaismoralista että emme, sillä mehän puemme itsekin usein yöksi kertakäyttöisen vaipan. 


Sattumanvaraisesti kuultua kestovaipoista ja päivähoidosta


Meillä on ilmeisen onnekas tilanne, kun kestovaipoista ei tullut mitään ongelmaa perhepäivähoidossa. Tiedossa on yksi hoitajien palaveripäivä, jolloin perhepäivähoidon lapset menevät varahoitoon tarhaan (tai ovat Lirpin tavoin kotona). Lähitarhassamme ei kuulemamme mukaan voi käyttää kestovaippoja. Miksei voi?


Jotkut maamme kaupungit ovat pääseet julkisuuteen kestovaipatuksen kieltämisestä päivähoidossa (tässä yksi esimerkki Turusta, joskin parin vuoden takaa). Myös Helsinkiin kaavailtiin kieltoa, mutta tämän niin ikään pari vuotta vanhan lehtijutun mukaan käyttö on sallittua. Jutun loppupuolella hoitaja toteaa, että kestovaipat eivät ole päivähoitokäytössä sen epähygienisempiä kuin kertiksetkään ja aiheuttavat kaiken lisäksi vähemmän hajuhaittoja. Olemme ihan samaa mieltä näin "kotikäyttäjinä".

Loppuun vielä omaa vouhkaamista, johon haen tukea YLE:n Elävästä arkistosta löytyvästä haastattelusta Vaippavuoresta kestovaippaan (katsottavissa sekä haastattelu "vaippasodasta", että Kuningaskuluttajan kestovaippatesti). Jos kestovaipat kielletään hygieniasyistä, miten ihmeessä on mahdollista, että kertakäyttövaippojen roskis tyhjennetään päiväkodissa vain perjantaisin? Sekö on hygieenistä ja hajutonta? Toinen argumentti kieltämiselle oli, että kaikilla lapsilla pitää olla samat oikeudet. On epäreilua, että esimerkiksi kolme vuorokautta putkeen hoidossa oleva lapsi ei saa käyttää kestovaippoja, mutta päivähoidossa oleva saisi. Ja taas menee yli minun ymmärryksen. Eikö sääntönä voisi olla, että kestoja voi käyttää, jos ne pystyy hakemaan pesuun joka päivä? Tuntuu vain niin ihmeelliseltä, että samalla kaikki nyökyttelee kestävän kehityksen puolesta, haastetaan toisiamme ilmastotalkoisiin ja vaikka mitä, mutta kun olisi mahdollisuus tehdä jotain konkreettista, keksitään miljoona syytä, miksi sitä ei voi tehdä ja vastuuta siirretään sopivasti aina toiselle taholle.


Nyt on ilmeisesti aika siirtyä yöpuulle, alkaa mennä paasauksen puolelle :) Kestovaippoja ja päivähoitoa miettivälle kuitenkin vinkkinä, että kannattaa ilman muuta kysyä ja miettiä jo itse, että miten olemassa olevilla vaipoilla vaipattaminen olisi mahdollisimman helppoa. Olen aivan varma, että yksikään kunnallinen päiväkoti ei ala taittelemaan harsoista origameja jne, mutta en näe mitään syytä, miksi AIO-vaipat tai valmiit taskut eivät voisi toimia. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää viikonloppua!

tiistai 11. tammikuuta 2011

Back to basics: VILLAVAIPPAHOUSUT

Villavaippahousut, vaippavillahousut, villahousut, hahtuvahousut, villikset, kaikki ne tarkoittavat sisävaipan päälle puettavia villahousuja. Villa on vähintään vinkeä materiaali, sillä se on täysin luonnon tuote ja toimii loistavana kosteussulkuna vaipan ja vaatteiden välillä. Itseäni harmittaa, etten tajunnut villan erinomaisuutta aikaisemmin, vaan meillä painittiin kuorivaippojen kanssa vielä silloinkin, kun Lirpin suhtautuminen paikallaan pysymiseen oli jo erittäin EVVK. Villan pesemisessä ja hoitamisessa on omat juttunsa, mutta niistäkin selviää, kun tietää, mitä on tekemässä.


Lirpin hahtuvavillikset

Lirpin villahousuvarastoon kuuluu tällä hetkellä Äidin neulomia lyhytlahkeisia hahtuvavillahousuja ja yhdet Babyidean pitkälahkeiset merinovillahousut. Hahtuvavillahousut on neulottu kaksinkertaisesta hahtuvavillalangasta ja tehty pyöröneuleena, joten housuissa ei ole ikäviä, painavia sivusaumoja. Malli löytyi onnekkaasti siten, että tutkin netistä neulontaohjeita (löytyy tosi paljon, kirjoittaa vain hakusanaksi "villavaippahousut"), löysin ihan kivan näköisen ja helpon tuntuisen M-kokoisen vaipan ohjeet, tein vain pieniä muutoksia ja innostuksen vallassa villiksiä syntyi kaikissa neljässä (NB-L) koossa viikossa... Loppuraskaudesta oli hyvää aikaa sohvannurkassa.

Villavaippahousut puetaan siis sisävaipan päälle eristämään kostetutta. Villikset sopivat mielestäni käyttöön vastasyntyneestä saakka. Niiden käyttö puolustaa paikkaansa entistä paremmin, kun lapsi syö jo vähän jotain kiinteää (lue: kakka pysyy entistä todennäköisemmin sisävaipan sisässä, etkä joudu pyykkäämään villavaippaa niin usein). Ja "pakollisiksi" ne tulevat silloin, kun hermot menee tarrakiinnitteisten kuorien kanssa. Lisäksi, en tiedä ketään, joka yövaipattaisi muulla kuin sisävaippa +  villahousuyhdistelmällä. 
Housut lanoliinikylvyssä
Villavaippojen pesu on oma taiteenlajinsa. Villalle kannattaa ehdottomasti olla oma villanpesuaine ja lanoliinia. Sekä lanoliinia että villanpesuainetta voi ostaa monista nettivaippakaupoista. Villahousuvaipat pestään vain kerran, pari kuukaudessa ja toki tarvittaessa. Käytön jälkeen ne laitetaan tuultumaan, meillä villikset keikkuvat pinnasängyn laidalla nurin päin. Käsinpesu lienee paras tapa, itse olen kyllä myös laittanut pesukoneeseen villaohjelmalla, jos on ollut muutakin villapyykkiä. Pesun jälkeen villikset laitetaan lanoliinikylpyyn. Purkin kyljessä on kyllä hyvä ohje! Muutama ruokalusikallinen lanoliinia liuotetaan pieneen määrän kuumaa vettä (itse keitän vedenkeittimellä ja saanpahan teetä samalla) ja tähän lisätään kädenlämpöistä vettä. Villahousut laitetaan lanoliiniliuokseen kylpemään muutamaksi tunniksi. Lanoliinikylvyn jälkeen enin vesi puristellaan pois esim. pyyhettä apuna käyttäen ja villikset kuivataan tasossa. Meillä tämä tapahtuu kodinhoitohuoneen pöydälle laitettavan pyyhkeen päällä. Kuivuminen ottaa aikansa, vuorokausi pitäisi kyllä riittää. Ja muistutus, lanoliinikäsittelyssä ei kannata fuskata, sillä lanoliini parantaa villavaippojen pitävyyttä.


Miten meillä
Meillä alkuun sisävaippojen päälle PUL-kuori oli ykkösvaihtoehto ja villikset olivat varalla. Nyt jo useiden kuukausien ajan asetelma on ollut toisinpäin villisten hyväksi. Saatan joskus pukea villahousut myös taskuvaippojen päälle tuplavarmistukseksi, ei vara venettä kaada. Esimerkiksi, jos Lirppi meinaa aivan nukahtaa käsiin ja hänellä on edessään vain aamupäivän miniunet, saatan lusmuta ja Lirppiä virkistävän vaipanvaihdon sijaan puen vain villahousut hänen jalkaansa Lirpin ollessa omassa sängyssä jo matkalla höyhensaarille. Vaikka käyttäisi kestovaippoja, ei tarvitse olla superäiti tai -isä.

Tänään saatiin jo esimakua meidän perheen arjesta, kun Äidillä oli täysi työpäivä  (töissä on tosi kiva olla!) ja Lirppi oli Isin kanssa hoitopaikassa puoli päivää. Hyvin oli mennyt, tosin Lirppi oli huutanut putkihuutoa Isin hakiessa hänet... Hoitotäti M kuitenkin informoi, että hyvin oli mennyt Isin poissaollessa. Minusta on ihan oikein, jos hoitotätien ammattiin kuuluu, että parin ekan viikon ajan vanhemmille sanotaa, että hienosti meni, vaikka päivä olisi infernaalinen. Eipä tule turhaan huono omatunto Äitille... Lirppi on siis kunnallisessa perhepäivähoidossa, jossa on hänen lisäkseen kolme lasta. Lirppi on luonnollisesti nuorin. Meillä on oikein hyvä mieli hoitopaikasta ja odotamme enemmän innolla kuin kauhulla huomista, kun automme starttaa 7.15 pihasta ja suuntaa hoitopaikan kautta Isin työpaikalle ja sieltä Äitin töihin. Iltapäivällä kolmen jälkeen sama käänteisessä järjestyksessä. Ensi viikolla lisäsäpinää keskiviikkoihin tuo Äitin sivutyön (jumppaohjaaja) alkaminen tauon jälkeen. Sitä odotellessa!
Ps, lääkekuuri vielä jatkuu, mutta Lirppi on jo oma iloinen itsensä korvatulehduksen jäljiltä, ihanaa!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Vastasyntyneille

Lirppi kasvoi taas isommaksi kerta heitolla, kun kaverini H sai vastikään kaksoset. Onnea H ja koko perhe! Isoksi hänet tekee myös se, että päivähoito alkaa virallisesti huomenna, joskin Lirppi aloittaa sen toipilaana kotona Isin kanssa. Äiti pääsee töihin! 

Vaippoja ommellessa jää väkisinkin tilkkuja. Niistä saa kätevästi ommeltua  mm. pestäviä liivinsuojia imettävälle. Niissä ei ole sitä pientä liimapintakohtaa, mikä löytyy joistakin kertakäyttöisistä, mutta en kyllä itse kaivannutkaan. 


Askartelin eilen H:lle pieneksi lahjaksi kuvan liivinsuojat. Materiaaleina fleece ja bambu. Näihin älysin jo tehdä pienet sisäänotot, toisin kuin itselleni tekemiin, joten suojien reunat eivät jää ainakaan niin paljon näkymään paidan alta. Näistä voi sitten keksiä jonkin muistisäännön, että kumpi lapsista on syötetty viimeksi ja kummalta puolelta. Itse pidin hiuslenkkiä siinä ranteessa, kummalta puolelta piti syöttää seuraavaksi. Tosin, onkohan kaksosten kanssa niin, että syötetään sieltä mistä ruokaa tulee ja se kumpi huutaa kovempaa...

Uudet vauvat saivat minut muistelemaan myös Lirpin vauva-aikaa (hän ei enää ole pitkään aikaan ollut vauva meidän mielestä). Siksi tähän saumaan on kiva esitellä myös hänen ristiäisasunsa.


 Tietysti kaupasta löytyi vauvan frakkeja odotusaikana, mutta kun olin viikkoa ennen ristiäisiä menossa ostamaan, niin ei missään. Löysin monta nettikauppaa, josta lapsen frakin olisi saanut huokeaan n. 100 euron hintaan, joten tee-se-itse oli aika selvä valinta. Frakista tuli niin hyvä, että olen nyt iloinen, että potkupukufrakit olivat sesonkituote ja että lasten frakit hinnoittelevat itsensä ulos ainakin meidän ulottuvilta. Frakki on mustaa collegea, jossa resorit ovat muuten mustat, paitsi hihansuissa valkoiset. Housut ovat puolipotkuhousut, joissa "sukat" mukana. Yläosa on mainio kauluksineen ja liepeineen. Alle puimme kaupasta ostetun tavallisen valkoisen bodyn, johon väkersin mustasta satiininauhasta rusetin. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuka oli ristiäisten tyylikkäin :) Ja luulen, että moni miesvieras olisi mieluusti vaihtanut omassa puvussaan jäykistelyn joustavaan, pehmeään collegeasuun...

lauantai 8. tammikuuta 2011

Back to basics: IMUT

Kestovaippaoppaiden mukaan imuina voi käyttää mitä vaan imukykyistä kangasta. Totta. Jos aikoo olla oikein pro, käyttää vanhoja pyyhkeitä tms kierrätysmateriaalia imuina ja vaippailu on entistä ekologisempaa. Ihan käytännön testin jälkeen (drinkkimitalla vettä kankaille) olen itse unohtanut ihmisten kaappien perukoilta tarjoamat vanhat froteepaidat ja ommellut kiltisti imut bambu-puuvillasta. Käyttämässäni bambussa ei ole mitään keinokuituja, pelkkää bambua ja puuvillaa. Enkä ole katunut. Ja muistakaa ihmiset, imut saavuttavat täyden imukykynsä vasta aikaisintaan viidennen pesukerran jälkeen!

Kova kolmikko, joilla homma hoituu:

Kuten todettu, hakkasin päätäni hetken seinään ennen kuin tajusin, että imua pitää olla reilusti siellä mihin pissa oikeasti tulee ja turhaa sitä on tumpata niille alueille, jotka jäävät kuiviksi. Käytämme itse kaikkia kuvassa näkyviä imumalleja. Perusversiossa on kolmin-kertainen bambukangas, jonka reunat on vain saumurilla huoliteltu. Imu laitetaan tällaisenaan vaipan taskuun. Kova kilpailija tälle pötköimulle on vain kaksinkertaisesta kankaasta ommeltu, mutta pituudeltaan 2,5 kertainen pötkö, jonka voi taitella juuri haluamallaan tavalla. Kaksinkertainen kangas kuivuu nopeammin, joten näitä meilläkin voisi olla enemmän. Sisävaipoissa käytän usein tavallista pötköä, taskuihin laitan pitkän version.

Ja sitten se suunnittelun helmi, niin S, M, kuin L-koon taskuvaippohin sopiva imu! Etuosastaan leveämmässä imussa uloimpana kerroksena on fleece, joka jo itsessään hylkii vettä. Fleecen lisäksi imun jujuna on lisäläppä, jonka taitan pojalle kaksinkerroin. Lisäläppä nopeuttaa kuivumista ja imua saa taas taitettua sinne, mihin omalle ipanalle sitä eniten kaipaa. Meillä taskuvaippaan laitetaan yksi tällainen imu ja lisäksi yksi pötköimu. Tällä yhdistelmällä voi huoleta lähteä kylään, laittaa Lirpin päiväunille jne. Jos ei pommin varma, niin ei paljon muutakaan. Pötköimu pysyy hyvin paikoillaan vaipan täytön ajan, kun sen laittaa levennetyn imun ja lisäläpän väliin.

Jokaisessa kodissa, jossa on yksikään kestovaippa, kannatta olla joitakin lisäimuja. Lisäimut ovat edullinen sijoitus ja niillä saattaa saada suosikkivaipalle lisää käyttöikää. Naperon kasvaessa pissamäärä kasvaa ja voi olla, että vaippa edelleen mahtuisi päälle, mutta imukyky loppuu (näin kävi meillä joissakin M-koon vaipoissa). Mieluummin laitan yhden lisäimun turhaan päiväunille, kun vaihdan lakanat ja lepyttelen kesken unien herännyttä Lirppiä...




Jos meillä kotona ei se edellinen yö ollut juhlaa, niin ei ollut tämäkään. Aamulla kävimme KOKSissa päivystyksessä toteamassa, että Lirpillä on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus ja toki molemmissa korvissa. Apteekin kautta himaan ja elämä alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Isi pääsi hiihtämään ja Äiti myöhemmin shoppaamaan kaverinsa (Lirpin kummitätin) H kanssa. Oli mukavaa!

torstai 6. tammikuuta 2011

Back to basics: AIO-VAIPPA

Vaippamalli, joka on samalla niin helppo, mutta niiiiiin vaikea. Helpoksi all-in-one-vaipan tekee se, että nimensä mukaisesti kaikki imut, kosteussulut yms. ovat yhdessä paketissa. Se homman tekee myös vaikeaksi: kuivumisaika on mitä on (yli 24h helposti) ja jos vaippa ei istu, niin se oli sitten siinä. Sisävaippa esimerkiksi antaa aika paljon anteeksi istuvuuden kannalta, jos päälle pukee villahousut. Rohkeasti olen silti ommellut kavereille AIO-vaippoja ja käyttäjäpalautteen mukaan jopa onnistuneesti!

AIO-vaippoja on kahdenlaisia. Toisissa kaikki imut ovat kiinteästi kiinni, ja vaippa on kuin kankainen ja samalla paksumpi kertakäyttövaippa. Toisissa taas osa imuista on irrotettavissa tai käännettävissä ulos pesun ja kuivauksen ajaksi. Imut joko kiinnitetään neppareilla, tarroilla tai työnnetään taskuun, jossa ne pysyvät paikoillaan ilman lisäkiinnityksiä. 


AIO-vaippani, versio 1.0





Olen ommellut vasta yhdenlaisia AIO-vaippoja, eikä näillä näkymin ole tarvetta muuttaa kaavaa. Kuvissa AIO-OogaBooga ja AIO-mango. Vaipat ovat siis kuin valmiiksi täytettyjä taskuvaippoja. Hyöty taskuvaippaan nähden on siinä, että käyttäjän ei tarvitse itse pähkäillä, että millaiset imut vaippaan sopisivat, koska imut on kiinteästi vaipassa. Vaipan materiaaleina jälleen kerran ihoa vasten coolmax-ontelokuitukangas, ulkopinta PUL-BR - hengittävää vettäpitävää kangasta ja imuna bambua. Kolminkertainen pötkömallinen bambuimu on kiinteänä vaipassa ja edestä levennetty imukappale on ulos vedettävissä. Vaipassa on siis tasku, johon voi itse lisätä vielä näiden kahden imun lisäksi ekstraa, jos on tarvetta. Parannusehdotus itselläni tähän vaippaan olisi kaksinkertainen PUL edessä olevan tarran alle. Jokainen neulan reikä PUL-kankaassa antaa reitin kosteudelle siirtyä vaatteisiin. Jos vaippa on todella märkä, on joskus bodyn alareunaan tullut märkä laikku, mutta nämä kerrat on siis laskettavissa yhden käden sormilla. 

Miten meillä

Meillä on ollut käytössä yksi omatekemä AIO-vappa ja työkaverilta K saatu Popolinin vaippa. Nämä kaksi edustavat tosi erilaisia AIO-malleja. Lahjaksi saadussa vaipassa ei ole taskua, mihin lisätä tarvittaessa imuja. Vaipassa hyvä idea on reunojen ohivuotosuojat, vielä kun ne olisivat pehmeämmät ihoa vasten, eivätkä jättäisi painaumia... Popolini kiinnitetään neppareilla, eli näissä kahdessa vaipassa samaa lienee ainoastaan AIO-nimi.

Vaippojen määrästä voit päätellä, että AIO-vaipat eivät ole meidän suosikkeja. Itse en näe niissä mitään, millä ne voittaisivat taskuvaipat (no okay, jos meillä olisi heti alkuun ollut AIO-vaippa, en olisi ollut niin kädetön taskuvaipan imuja arpoessani). Jos AIO-vaippaan tulee pieni pissa, niin ei kun koko systeemi pesuun. Taskuvaippaan vaihtaa vain imut sisään, ja taas mennään. Meillä taskuvaipat täytetään pesusta tultua, ja Lirpin huoneen vaippakaappiin ne viedään "AIO"-muodossa (imujen paikka on kodinhoitohuoneessa tästä syystä). Valmiiksi täytettyjä taskuja ovat mukisematta vaihtaneet niin Isi, isovanhemmat kuin muutkin Lirppiä hoitaneet. Mainitaan nyt jo tässä, että Isi osaa kyllä laitta minkä tahansa vaippamallin, mikä kaapistamme löytyy!



Lirpillä on ollut parempiakin päiviä. Viime yö ei mennyt niin putkeen ja tänään harmia ovat aiheuttaneet yläetuhampaiden puhkeaminen ja lämpöily. Lastenlaulun sanoin, uni paras lääke on, eli toivottavasti pieni potilas on aamulla jo touhukas itsensä.


keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Back to basics: TASKUVAIPPA

Ei, ei ja vielä kerran ei. Taskuvaippa ei ole vastasyntyneelle oikea vaihtoehto. Raskausaikana ompelin innoissani kaverini A:n kanssa kasan näitä vaippoja, (ohjeet ja kaava täältä) ja ajattelimme molemmat beibejen synnyttyä, että hukkaan meni nekin rahat. Taskuvaipan idea kuulosti vain niin mainiolta silloin. Idea onkin mainio ja taskuvaippojen aika koitti myöhemmin. Taskut ovat meidän perheessä tällä hetkellä eniten käytetty vaippamalli. Itse suosittelisin taskuvaippaa siinä vaiheessa, kun vauvan ravinto on jotain muutakin kuin maitoa ja kun vauvan reidet ovat sopivasti pyöristyneet.

Oman tuotekehittelyn tuloksena varmat taskuvaipat:


Vauvan ihoa vasten olen valinnut jälleen kuivan tuntuisena pysyvän coolmax-kankaan. Ulkokuori on PUL-BR-kangasta eli vettä pitävää, mutta hengittävää materiaalia. Kuvassa kuoseina mango ja ooga-booga. Vaippa kiinni-tetään tarroilla ja pesua varten tässäkin vaipassa on karkeille tarroille pehmeät vasta-kappaleet. 


Tasku yksin ei riitä, vaan taskun sisään tarvitaan sopivat imut. Oma aloittelijan virheeni oli mm. se, että ompelin vain suorakaiteen muotoisia imupaloja kolminkertaisesta bambukankaasta. Ajattelin näppärästi, että tässä on nyt imu valmiina, ei kun vaipan sisään, ja vaippa päälle. Mieleenikään ei tullut, että vaipan falskaus johtuisi riittämättömistä imuista. Aloitin hurjan shown kuminauhojen ja kosteussulkujen kanssa, kun ratkaisuksi olisi riittänyt toinen imukappale vaipan sisään... Miksei näitä asioita kukaan kerro missään?! No nyt olen sitten parannellut imuja ja päätynyt ainakin meillä erinomaisesti toimivaan, muotoon ommeltuun ja lisäläpälliseen imuun, joka sopii ompelemiini S, M ja L -kokoisiin taskuvaippoihin. Imuista lisää seuraavissa teksteissä. Taskuvaipan toimivuuteen vaikuttaa imujen lisäksi esimerkiksi vaipan malli. Minun vaippani ovat suht kapeita useisiin kaupallisiin merkkeihin verrattuna. Tämä on täysin tietoinen valinta, koska näin vaipat istuvat todella hyvin, eivätkä näytä (eivätkä siten toivottavasti tunnu) kankeilta päällä. Toki ns. yhden koon taskuvaipoissa on lukuisia etuja, mutta jos haaraosa on yhtä leveä S- ja L-koossa, on leveys pakostakin kompromissi.

Miten meillä

Taskuvaipat ovat siis ahkerassa käytössä. Taskun sisään laitamme yhden muotoon ommellun imun ja yleensä lisäimuksi pötkömallisen imun. Suosin kotona 2-3 tunnin vaipanvaihtoväliä, mutta tällä imuyhdistelmällä on joskus kyläillessä hurahtanut lähemmäs neljä tuntia, eikä vaippa ole päästänyt läpi. Totuuden nimissä mainittakoon, että joskus on voinut käydä niinkin, että kolme tuntia ei ole täynnä, mutta vaippa on ääriään myöten... 

Jos vaippaan on tullut inhimillisen kokoinen pissa, meillä pyykkiin laitetaan pelkät imut, ja itse tasku vain tuultumaan. Käytössä olleet taskut menevät toki pyykkikoneeseen heti, kun kone on seuraavan kerran päällä, mutta hieman liian vähäisen taskuvaippavarastomme takia uusiokäytämme taskut "tuoreilla" imuilla pesua odotellessa. Eikä iho ole valittanut, joten jatkamme valitsemallamme tiellä.

Pieni hehkutus vielä taskuvaipoille: vain yksi vaippa, mikä pitää saada kiemurtelevan ipanan päälle puettua, vaipan paksuutta ja siten vaihtoväliä voi muutella tilanteen mukaan, imut voi helposti taittaa juuri sinne, missä imua eniten tarvitaan ja itse taskuvaippa kuivuu narulla tosi nopeasti.


Sitten nukkumaan. Meillä mennään nyt yöt siten, että vuoroöinä Äiti ja Isi käyvät tsekkaamassa mitä asiaa Lirpillä yöaikaan on. Näin toinen saa nukkua kokonaisen yön, tai ainakaan ei tarvitse nousta sängystä. Harjoittelemme jo pian koittavaa päivähoitoaikaa ( = Äidin työn alkamista) silmällä pitäen tätä voimavarojen jakamista. Hyvää Yötä!

Back to basics: SISÄVAIPPA

Äitiyspakkauksesta 2009 löytyi neljä ImseVimsen sisävaippaa ja kaksi kuorivaippaa NB eli new born koossa. Mukana ei ollut ohjeita, joten olin aivan kassalla, miten vaippoja käytetään. Selvisi, että sisävaippoihin ei (muka!) tarvita tarroja, vaan kuori pitää ne paikallaan. As if! Tuunasin heti alkuun vaippoihin tarrat , ompelin lisää sisävaippoja samaa mallia ja tyyliä käyttäen muutamin muutoksin ja johan vaippailu alkoi sujua alle kolmikiloisen Lirpin kanssa ongelmitta. 

Sisävaippojakin on erilaisia, tässä mielestäni paras mallini:

Ihoa vasten on kuivana pysyvä coolmax-kangas, aivan erinomainen keksintö! Uloin kuori on fleeceä, joka jo itsessään on vettä hylkivää, kuivalta tuntuvaa ja ah niitä kaikkia ihania kuoseja, kuten kuvan pallopelit-kuosi!  Imevänä osana käytän tekemissäni vaipoissa aina bambua, jossa on hieman mukana puuvillaa, mutta ei mitään muuta. Tällainen luonnon materiaaleista valmistettu imukangas sopii tosi monelle pikkupepulle. Toinen osa imusta on ommeltu kiinni koko matkalta ja toinen osa on vedettävissä ulos. Ulos vedettävä imu oli yksi ahaa-elämyksen paikka. Kuivuminen on paljon nopeampaa ja pojalle vedettävän imun voi taittaa kaksinkerroin vapan etuosaan. Meillä ainakin vaipan takaosa on aina kuiva, vaikka etuosan imut olisivat litimärät. Sisävaipoissakin on siten tasku, eli näihin vaipoihin voi esim. yövaipatukseen lisätä itse vielä tarvittavat lisäimut. Vaippa on silti helppo pukea, koska lisäimut ovat taskussa ja pysyvät siellä paikoillaan. Vaipat kiinnitetään tarroilla. Jotta vaipat eivät takertuisi toisiinsa pesun aikana, tarran karkealle osalle on pehmeä vastakappale (kts. auki oleva vaippa kuvassa). Tämänkin opimme kantapään kautta...

Miten meillä

Meillä mentiin päivisin pelkillä sisävaippa + kuori tai villahousu -yhdistelmällä ensimmäiset 3 kuukautta. Yritin heti vastasyntyneelle taskuvaippoja, mutta eihän siitä mitään tullut, kun tosiaan alle kolmikiloisen rimppakinttumme reisien ja vaipan välistä tuli aina kunnon ohivuodot. Sisävaipoilla tällaista hasardia ei tapahtunut ollenkaan, joskin kuorivaipat ja villikset olivat välillä sen näköiset, että huhheijaa... Kun Lirppi oppi liikkumaan, tuntui, että on ihan tarpeeksi, että hän pysyy paikallaan yhden tarravaipan laiton ajan. Siksi meillä nykyisin käytetään sisävaippojen kanssa pelkästään villahousuja, kuorivaipat ovat vain varalla. Villikset toimivat ennakko-odotuksistani poiketen tosi hyvin ja plussaa on se, että lapsi voi seisoa vaikka päällään, ja housut saa silti jalkaan. Sisävaippoja tulee käytettyä nykyisin aina unilla ja joskus muutenkin, esim. näin talvella ulkoillessa, kun villa lämmittää samalla kun suojaa kosteudelta.



Tätä kirjoittaessani Lirppi yritti käydä päiväunille. Tarve tulla seuraavaksi Veikka Gustafssoniksi on suuri. Kun nyt kerran on opittu kiipeämään, seisomaan ja hieman kävelemään tukea vasten, on sitä tehtävä aina ja koko ajan. Pinnasänky on siihen mitä mainioin paikka, eikä auta, vaikka Isi viikko sitten laski sängyn pohjan aivan alas. Nyt ei kuulu enää ääntä, ehkä vuorikiipeilijänalkumme nukahti viimein? Sinisissä sisävaipoissaan, joissa on lisäimu (olen toiveikas päikkäreiden keston suhteen) ja männynvihreissä villahousuissaan.

ps. en edelleenkään julkaise tekstejä yöllä, älkää välittäkö kellosta!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Sukellus vaippaviidakkoon

Kun Lirppi oli vielä tiukasti mahassa, selasin innoissani netistä juttuja eri vaunumalleista, vauvansängyistä, kestovaipoista... Olin tulla hulluksi! Ensikertalaiselle esimerkiksi "yhdistelmävaunut" ei sanonut mitään, ja vaippojen kanssa sitä vasta pihalla olikin (selvitin mm. monta päivää, mitä mystinen AIO-kirjainyhdistelmä tarkoittaa). Jotta sinun ei tarvitse ajaa itseäsi epätoivon partaalle vaippojen kanssa, löydät pian tulevista kirjoituksistani perustiedot kaikista kestovaippamalleista, niiden huollosta, hinnoista jne. Tässä heti alkuun vaippamallit pähkinänkuoressa:
  • Sisävaippa = vaippa, jonka tarkoitus on imeä itseensä pissat. Tämä on myös ainoa vaippamalli, mikä meidän kokemuksen mukaan sopii vastasyntyneelle (lue: maitokakalle). Vaippa voi olla esim. bambua, flanellia tai jotain muuta imukykyistä kangasta. Sisävaippa ei riitä yksin, sillä se ei eristä kosteutta!
  • Kuorivaippa = vettä pitävästä, mutta hengittävästä materiaalista ommeltu ohut vaippa, joka laitetaan sisävaipan päälle.
  • Villavaippahousut = luonnonmukainen ja taatusti hengittävä materiaali kuorivaipaksi. Villat, joissa on lampaan rasvaa jäljellä, pitävät sisävaipan päälle puettuina kosteudet sisällään.
  • Taskuvaippa = vaipassa on kaksi kerrosta. Ihoa vasten tulee märkänäkin kuivalta tuntuva materiaali ja uloin kerros on vettä pitävää kangasta. Näiden kahden kerroksen väliin jää tasku, minne laitetaan tarvittava määrä imuja. Taskuvaippa ei siis myöskään riitä yksin, vaan lisäksi tarvitaan vaihdettavia imuja.
  • AIO-vaippa = All-In-One, vaippa, jossa kaikki on yhdessä paketissa. All-In-One-vaipan voi ajatella olevan taskuvaippa, johon valmistajan parhaaksi katsomat imut on ommeltu kiinteiksi.
  • Imut = usein suorakaiteen muotoisia, imukykyisestä kankaasta ommeltuja kappaleita. Imuja käytetään taskuvaippojen sisällä sekä sisävaippojen että AIO-vaippojen kanssa tarvittaessa.

Kuinka paljon? 

Tarvittava vaippojen määrä riippuu vaippamallista, kuivausmahdollisuuksista, pesutiheydestä ja välillä tuntuu, että myös jostain kosmisista asioista... Lirppi käyttää nyt M-kokoisia vaippoja ja hänen tämän hetkinen vaippavarastonsa on seuraava:
6 kpl taskuvaippoja (ei haittaisi, jos olisi pari lisää)
8 kpl sisävaippoja (ei ole loppunut kesken)
2 kpl villahousuja
2 kpl kuorivaippoja (yksikin riittäisi)
15 kpl muotoon ommeltuja imuja (ei ole loppunut kesken)
sekä epämääräinen määrä erikokoisia pötkön mallisia imuja, heitetäänpä hatusta, että niitä olisi kanssa 15, tosin jotkut eivät ole olleet meillä ikinä käytössä.


Lirppi oli hoitanut iltatoimet ja nukahtanut tänään miesten illan päätteeksi muitta mutkitta. Yleensä iltatoimiin osallistuvat molemmat vanhemmat - ei niin, että siihen välttämättä kahta tarvisi, mutta se on meidän perheen mukava yhteinen päivän päätös. Tänään äiti kuitenkin huiteli kaverinsa L kanssa kuntokeskuksessa bodystepissä ja vielä zumbassa siihen päälle. Pohkeet kiittävät huomenna, mutta hauskaa oli!

ps. ehdin jo saada kommentin, että teillä ei sitten näköjään nukuta yöllä... blogin kello oli näyttänyt jotain aivan muuta, kun sitä aikaa, jolloin oikeasti ensimmäisen tekstin lähetin. Ei meillä kokonaisia öitä vielä vedellä, mutta trust me, en tule keskellä yötä koneelle!

Tästä se alkaa!

Tervetuloa seuraamaan keväällä 2010 syntyneen Lirpin matkassa kestovaippojen käyttöä! Blogista löydät subjektiivista tietoa kestovaipoista, näet kuvia tekemistäni vaippamalleista, äitiystuotteista ja muista vauvoille ja taaperoille tekemistäni käsitöistä. Ompeleminen on rakas harrastukseni ja joskus vielä toivon perustavani yrityksen kestovaippojen ympärille. 

Blogin tarkoitus on kertoa meidän perheen näkökulmasta kestovaippojen erinomaisista puolista ja antaa käytännön vinkkejä, että muiden ei tarvitsisi tehdä samoja virheitä... Meillä kestoillaan kestävän kehityksen nimissä. Kestävä kehitys tarkoittaa toki osaltamme jätevuoren pienentämistä, mutta myös pankkitilin kestävää kehitystä. Eikä sovi unohtaa Lirpin vaippa-alueen kestävää kehitystä, vielä 9 kk iässä ei ole yksikään rasvatuubi kulunut loppuun - iho kiittää hengittävistä materiaaleista!

TERVETULOA LUKEMAAN JA KOMMENTOIMAAN